Lokkan päiväkirja

Olimme juuri saaneet Ankin kanssa kierroksemme loppuun, kun tallin pihaan ajoi tuttu traileri. Tervehdittyäni Lokkan omistajaa ja kysyttyäni kuinka matka sujui, esittelin toisen Ankille ja juteltuamme hetken kolmistaan, kuului kopista muutama sellainen ääni, joka kertoi selkeästi, jotta Lokka olisi valmis purkautumaan kopista. Avattuani kopin sivuoven, musta tamma laski päätään, jotta saattoi nähdä paremmin kopista ulos. Todettuani jotta Lokka ei olisi ainakaan näkyvästi loukannut itseään matkustamisen aikana, irrotin tamman narun ja heitin sen mustalle kaulalle.

”Bíddu aðeins stelpa” totesin tammalle, ennen kuin siirryin availemaan pressun kiinnikkeitä ja viimeisenkin ollessa auki jarrutin sen avulla pressun avautumista. Avautuva pressu oli saanut Lokkan kääntämään katseensa ramppia kohden, mutta tamma ei onneksi säikähtänyt takanaan tapahtuvaa liikettä. Lopulta myös rampin lukot olivat avoinna ja saatoin auttaa sitä laskeutumaan ilman suurempaa pamahdusta.
”eina sekúndu í viðbót” jarruttelin mustaa, joka olisi jo peruuttamassa pois trailerista. ”jæja núna” totesin tammalle heti kun olin saanut takapuomin avattua. Musta tamma lähti peruttamaan automaattisesti ulos trailerista. Astahdin alas rampilta, jotta saatoin pitää huolen siitä, että Lokka ei kääntäisi takamustaan väärään suuntaan ja putoaisi vahingossa rampilta. Tamman ollessa melkein täysin ulkona trailerista, nappasin kiinni narusta, jonka olin heittänyt Lokkan kaulalle. Musta tamma katseli korvat hörössä ympäristöään koska tamma oli seissyt muutaman tunnin trailerissa, kävelytin tammaa muutaman kierroksen tallipihalla.

”Oletko valmis viemään Lokkan uuteen kotiinsa?”
”Jep” vastasin Ankille ja lähdin taluttamaan mustaa tammaa naisen perässä kohti pihattoa. Pihattolaiset taisivat kuulla saapuvat askeleemme ennen kuin olimme edes näkyvillä, sillä kaikki olivat kerääntyneet katselemaan saapumistamme.
”Lokkalle oma aitauksensa, jossa hän saa olla ensimmäiset päivät ennen kuin tamma yhdistetään muiden kanssa samaan aitaukseen”.

Tamman oma aitaus oli rakennettu siten, jotta musta tamma pääsi haistelemaan muiden pihatossa olevien hevosten kanssa. Pihattolauma koostui viidestä islanninhevosesta. joten Lokka sujahtaisi varmasti hyvin sekaan. Aidalla oli välillä kunnon ruuhka, kun koko pihatto lauma yritti tutustua kerralla uuteen tulokkaaseen. Seurailin jonkin aikaa lauman toimintaa, enkä ollut yllättynyt luiminnasta sekä muutamista inahduksista, joita porukasta kuului. Onneksi ainakaan vielä ei näyttänyt siltä, jotta tamma ei tulisi sopeutumaan uuteen laumaansa, mutta tokihan tilanne voisi vielä muuttua. Tokihan toivoin, jotta Lokka sopeutuisi pihattolaumaan eikä mitään isompia riitoja tulisi, vaikka varmasti vielä siinä kohtaa, kun välilaita purettaisiin porukka hakisi omia paikkojaan hierarkiassa.

Seurailimme hevosten menoa jonkin aikaa ja kun näytti sitä, että kukaan ei todennäköisesti tulisi väliaidasta lävitse tai kenenkään jalka ei olisi sotkeutumassa aitalankaan, uskalsimme palata takaisin tallipihalle. Lokkalla ei ollut paljoa tavaroita purettavaksi, joten puolitoista kierrosta trailerille riitti tuomaan kaikki tamman tarvikkeet oikeaan osoitteeseen. Vaihdoin vielä muutaman sanan tamman omistajan kanssa, ennen kuin tuon oli pakko jatkaa matkaansa. Trailerin valojen kadotessa näkyvistä, aloin oikeasti ymmärtämään, jotta minulla olisi vakituinen työpaikka Suomessa ja minulla olisi hevonen, jonka kanssa saisin jatkaa treenaamista sekä kilpailemista – ainakin sen verran mitä työni antaisi myöten.

Mielenkiinnolla odotin mitä tulevaisuus toisi eteen minun ja Lokkan matkalla.