Post by Anki Frykberg on Aug 3, 2022 11:18:03 GMT
Tuntuuko töltti haastavalta?
Kulkeeko hevonen passitahtisesti?
Onko töltti kadonnut kokonaan?
Issikkamestaruuksien kisahuumasta toivuttuaan tallinpitäjä Ann-Kristin "Anki" Frykberg laittaa hyvät neuvot jakoon ja järjestää tölttikurssin islanninhevosharrastajille. Kurssi on suunnattu jo aiempaa kokemusta töltistä omaaville harraste- ja kilparatsukoille, mutta mukaan pääsee myös mikäli on muuten kokenut ratsastaja ja haluaa oppia töltin salat. Pääpainomme on löytää iloisuus ja rentous tölttiin - koska me kaikki tiedämme, että homma ei ole aina ruusuilla tanssimista!
Kurssi järjestetään Islanninhevostalli Löfgårdissa ja päivän kulku on seuraavanlainen:
klo 10.00 - Tapaaminen tallissa, siirtyminen päätaloon kuuntelemaan luentoa ratsastajan asennon ja apujen vaikutuksesta tölttiin
klo 11.30 - Ensimmäinen ratsastus (1h)
klo 13.00 - Lounastauko ja kahvittelu (lounaana kasvislasagnea, ruisleipää ja vettä, kahvin kanssa korvapuusti)
klo 14.15 - Pohdintaa, kysymyksiä ja havaintoja päivän aiemmasta ratsastuksesta, vapaamuotoista keskustelua
klo 15.00 - Toinen ratsastus (1h)
klo 16.00 - Päivän lopetus
klo 10.00 - Tapaaminen tallissa, siirtyminen päätaloon kuuntelemaan luentoa ratsastajan asennon ja apujen vaikutuksesta tölttiin
klo 11.30 - Ensimmäinen ratsastus (1h)
klo 13.00 - Lounastauko ja kahvittelu (lounaana kasvislasagnea, ruisleipää ja vettä, kahvin kanssa korvapuusti)
klo 14.15 - Pohdintaa, kysymyksiä ja havaintoja päivän aiemmasta ratsastuksesta, vapaamuotoista keskustelua
klo 15.00 - Toinen ratsastus (1h)
klo 16.00 - Päivän lopetus
Sääennuste katsottavissa Löfgårdin etusivulta kolme päivää ennen kurssipäivää. Ratsastuspaikkana tallin ratsastuskenttä ja sitä ympäröivä baana.
Ilmoittaudu mukaan kertomalla ratsutoiveesi/ratsutoiveet (kaikki tuntihevoset ovat käytössä kaikille mukaan haluaville osallistujille) ja koko nimesi, sekä haasteesi töltin suhteen vai oletko kurssilla vain hiomassa töltin hienosäätöjä kuntoon. Maksun tapahtumasta voi jättää heti kun kehystarina ja Ankin kommentit ratsukoille ovat tulleet.
Tapahtuma on tarkoitettu ensisijaisesti osallistuttavaksi tallin hevosilla (+ tallin yksityisratsukot), mutta paikkoja voidaan täyttää myös ulkopuolisilla ratsukoilla mikäli jää tilaa.
Tapahtuma on tarkoitettu ensisijaisesti osallistuttavaksi tallin hevosilla (+ tallin yksityisratsukot), mutta paikkoja voidaan täyttää myös ulkopuolisilla ratsukoilla mikäli jää tilaa.
Tapahtuman maksu:
Kirjoita päivästä tarina tai piirrä päivästä piirros.
Tarinan ei tarvitse olla pitkä ellei runosuoni pulppua,
"sadansanan päiväkirjamerkintä" riittää oikein hyvin!
Kirjoita päivästä tarina tai piirrä päivästä piirros.
Tarinan ei tarvitse olla pitkä ellei runosuoni pulppua,
"sadansanan päiväkirjamerkintä" riittää oikein hyvin!
Kurssipäivän ratsukot (4/5)
Tuutikki Susitaival (Kafka & Prettur) ✔️
Emma Enqvist (Moksu, yksäri) ✔️
Krista Ollila (Helkky)
Eemil Sodantaival (Rökkvi)
x
🍰 Opettavaista kurssipäivää! 🍩
Kehystarina kurssipäivästä
Kehystarina kurssipäivästä
Ilmoittautumislomakkeita plärätessäni ja suunnitellessani kurssipäivän tarkempaa sisältöä huomasin, että suurimmalle osalle osallistujista töltti oli askellajina vielä varsin tuntematon. Tölttiä oli saatettu ehkä aiemmin ratsastaa, mutta syvempi ymmärrys tästä uniikista ja valloittavasta askellajista vielä uupui. Ilmoittautumisista paistoi aito halu oppia töltin saloja, joka lämmitti kovasti mieltä. Kokeneet konkarit voivatkin tulla joku toinen kerta - kiva kun saatiin "tuoreempaa" harrastajakuntaa paikalle innostumaan issikoista!
Puoli kymmenen jälkeen alkoi ripotellen saapua kurssilaisia parkkipaikan kautta tallin puolelle. Kun konkkaronkka oli kasassa ohjasin heidät päätaloon tuvan puolelle, johon olin virittänyt valkokankaalle valmiiksi PowerPoint-esityksen töltin perusteista, ratsastajan asennon ja apujen vaikutuksesta tölttiin. Lätkäkarkkikulho lähti kiertämään kurssilaisten keskuudessa kun nostin esille töltin erityispiirteitä. Tiesivätköhän kurssilaiset etukäteen, että ennen muinoin kaikki hevoset osasivat töltätä? Tämä piirre jalostettiin kuitenkin pois lähes kaikilta hevosroduilta ilmeisesti koska se oli hassun näköistä. Sehän on kuin pikakävelyä! Puhtaimmillaan se on niin tasaista, että töltti ei liikuta ratsastajaansa laisinkaan ylös-alas satulassa. Töltissä saattaa kuitenkin esiintyä tahtivirheitä, tyypillisimpiä tahtivirheitä ovat ravi- ja passitahtisuus. Nelikäyntiset ovat helpommin ravitahtisia ja viisikäyntiset passitahtisia. Näin kauhistuneita katseita kun kerroin, että töltin ratsastukseen tai tölttiin siirtymisessä ei ole yhtä tiettyä kaavaa joka toimisi jokaisella hevosella. Pian he pääsisivät kokemaan sen tosielämässä! Kerroin pitkät pätkät keskivartalon tuen tärkeydestä töltissä, lantion vapaasta liikkumisesta ja ylläpitävistä avuista. Notkoselkäinen ratsastaja ei pysty myötäämään lantiolla vapaasti ja näin jää istumaan liikettä vastaan. Alaselkää tulee hieman pyöristää ja ensikertalaisille voi olla hyvä siirtää painoa hieman taaemmas satulassa.
Kurkkua alkoi jo kuivata tunnin paapatuksen jälkeen ja pienen toiletti- ja juomatauon jälkeen suuntasimme talliin, jossa päivän kurssihevoset jaettiin. Hevoset varustettiin tallissa, mikä tahansa vapaa karsina kävi - kaikki muut hevosethan olivat ulkoilemassa.
"Tietääkö kukaan miten issikan selkään noustaan?"
Hehe, hienosäätö oli se minun juttuni. Issikoiden selkään hypättiin nimittäin hiukka eri tavalla kuin isohevosten. Perinteiseen islantilaiseen tyyliin hevosen selkään piti päästä nopeasti, jopa vauhdista, joten sen sijaan että selkään olisi noustu suoraan sivusta kasvot kohti satulaa, noustiinkin selkään niin että oma takapuoli osoitti hevosen korviin ja siitä reippaasti ylös. Yläkroppa piti heittää siltä sijoiltaan heti hevosen selkärangan toiselle puolelle, ei jäädä jalustimelle seisomaan satulan viereen, ja jalka reippaasti yli satulakaaren. Ohjat pidettiin koko ajan molemmissa käsissä selkään nousun aikana (ei siis vain toisessa kädessä, eikä tukea otettu satulan etu- taikka takakaaresta), siltä varalta että virkeä islantilainen lähtisi jo juoksujalkaa liikenteeseen.
Ensimmäisellä ratsastuksella keskityttiin hyvään valmisteluun tölttiä varten. Hyvä ja puhdas töltti vaatii hyvän pohjatyön, hevosten pitää olla irtonaisia edestä ja takajalkojen aktiivisia. Alkukäynteihin oli pari ratsukkoa lähdössä täysin pitkin ohjin (kova luotto ratsuihin!), joten päätin avata sanaisen arkkuni aiheesta. Minä olin sitä mieltä, että jo selkään nousun jälkeen kun lähdetään eteenpäin tulisi hevosella olla jotkin raamit - pieni ohjastuntuma, jota kohti se lähtee - jotta se ei lähde kuin vene satamasta aavalle merelle. Ohjia ei kannattanut heittää valtoimenaan pitkiksi, vaan ratsua ja sen tunnetilaa oli hyvä tunnustella jo alkukäyntien aikana. Myös säikähtämistilanteissa se olisi paremmin hallittavissa näin.
Haimme käynnissä kolmipisteistuntaa lyhyillä sivuilla keventämällä hieman omaa istuntaa ja pitkillä sivuilla sai istua alas ja antaa hevosten pidentää askelta. "Lantio myötää liikkeessä, käsiä voi siirtää inasen eteen jotta on tilaa venyttää!"
Siirryimme tämän jälkeen kahdelle pääty-ympyrälle, Tuutikki & Kafka ja Krista & Helkky toiseen päähän ja Emma & Moksu sekä Eemil & Rökkvi toiseen päätyyn. Ympyrällä oli tavoitteena ratsastaa kolmella uralla, jotta hevonen oikeasti taipui ympyrällä ja otti ulkojaloillaan pidempää askelta. Ympyrän ratsastus ei ollutkaan niin helppoa kun olisi luullut, näytin jopa itse maasta käsin mallia kuinka kävelin uralla tasa-askelin verrattuna siihen, että ulkojalkani otti pidempää askelta ympyrällä. "Ahaa!" kuului jonkun suusta tässä kohtaa. Ympyrällä tehtävämme oli pienentää ja suurentaa ympyrää avo- ja sulkutaivutuksilla.
Vielä ennen tölttiä laitoin ratsukot väistättämään käynnissä pikillä sivuilla uralta pois ja takaisin uralle. Ja pidin vahtia, että etupää johti väistöä! Ei lipsuta siellä! "Noh, taito se on tuokin, että kulkee sivulle laittamatta yhtään jalkaa ristiin..." naurahdin Moksun yritykselle päästä sieltä mistä aita oli matalin.
Vihdoin oli aika siirtyä tölttiin! Keskivartalon paketti kasaan, aavistus penkissä taaemmas, ohjia vähän lyhyemmäksi ja Kafka - päätä ylemmäs, nyt ei tarvitse noin matalaa muotoa! Reidet kiinni, pohkeet lähellä hevosta! Ajatus tavallaan oli, että ratsastaja ajattelisi että nyt siirrytään käynnistä pikakäyntiin - naps. Jotkut hevoset tarvitsivat enemmän kannustusta siirtymiseen ääniapujen tukemana, mutta kaikki pääsivät tölttiin. Innokkaimmat kävivät ensin ravin puolella, mutta ohjeistin heitä pitämään ohjastuntuman siirtymisen läpi jotta hevonen ei karkaisi raville. Heti tölttisiirtymisen jälkeen ohjastuntumaa piti höllätä sen verran, että hevoselle tulisi tilaa töltätä. Ratsukot näyttivät niin kiireisiltä yrittäessään ylläpitää tölttiä (toiset hevosista olivat tölttivarmempia kuin toiset ja menivät pitkätkin pätkät kuin napista painamalla, mutta sitten oli sellaisia kuin Helkky, joka olisi siirtynyt mieluusti raville aina kun tilaisuus tuli) ja vaikka voltteja oli lupa tehdä, kohdistui kaikki energia töltin fiilistelyyn lähinnä uralla.
Viimeisellä vartilla teimme lyhyen hetken kokoamisia kulmissa ja annoimme sen jälkeen hevosten ravata rennosti eteen-alas ja pidentää askelta. Mutta eihän se ravi enää tullutkaan niin helposti töltin jälkeen! Jotkut sanovat, että ei kaikille issikoille ei sovi ratsastaa samalla kertaa tölttiä ja ravia. No, pidin kuitenkin tärkeänä edes yrittää.
Päästimme ratsastuksen jälkeen Kafkan takaisin ulkoilemaan, muut hevoset jäivät talliin pienelle välipalalle sillä aikaa kun istuuduimme tallin taakse koristeellisille puutarhakalusteille syömään äitini valmistamaa kasvislasagnea. Kyytipojaksi oli ruisleipää ja vettä, ja ei että jälkiruokana ollut korvapuusti teki poikaa kahvin kanssa!
Vatsat turvoksissa kurssilaiset jäivät paistattelemaan syyspäivää puutarhakalusteiden äärelle, jossa he saivat esittää vapaasti kysymyksiä ja pohdiskeltiin sitä, miksi töltin ratsastus on joka hevosella niin erilainen kokemus. Varmasti siihen vaikuttaa hevosen kokemus, neli- tai viisikäyntisyys, jumit, rakenteelliset erot, moni asia. Ja opitut tavat. Jotkut issikat kaipasivat jopa istunnan kevennystä siirtyessä tölttiin, kun toiset taas vaativat tiivistä istuntaa jopa liki takakaarelle töltätäkseen. Tässä paras neuvo oli ratsastaa niin monilla issikoilla kuin vain suinkin pystyi.
Ruokakooma ei ollut hellittänyt vielä toiselle ratsastukselle lähtiessämme. Tai sitten kurssilaiset alkoivat olla väsyneitä minun jorinoihini, voi ei! Tuutikin ratsu oli vaihtunut Kafkasta Pretturiin; hän oli ilmoittanut haluavansa kokeilla useampaa hevosta päivän aikana ja se oli minusta loistava päätös.
Kurssin toisella ratsastuksella pääpaino oli lemppari-issikkatehtävässäni; bussikäännöksissä. Siis missä?
Otettiin nelikulmainen kenttä, eli pienennettiin ratsastusaluetta. Ratsukoita oli kuitenkin vain neljä, joten ahdasta ei olisi siltikään. Käskin ratsukoita tekemään omaan tahtiin pysähdyksiä pelkällä istunnalla ja tarkkailin samalla heidän apujen käyttöä ja kulmien ratsastusta. Rökkvi pysähteli kuin ajatuksesta, kun taas Prettur valui pysähdyksiin kuin tahmea etana. Se ei ollut istunnalle niin herkkä.
Vaihdettiin tehtävänanto niin, että joka toinen kulma tehtiin oikein pyöreänä kulmana ja joka toinen tehtiin bussikäännöksenä, jossa hevosta koottiin ennen kulmaa (vauhtia ei ollut välttämätöntä hidastaa) ja tehtiin käännös kulmassa pelkästään etuosaa siirtämällä. Aivan kuten bussit konsanaan, takaosa ei liiku mihinkään! Tämä oli varsin tehokas tehtävä tölttiä ajatellen, sillä seuraavaksi otettiin tölttiä ensin pääty-ympyröillä ja haettiin oikeaa istuntaa juuri näille hevosille ja oikeita apuja ylläpitämään tölttiä, kunnes siirryttiin kahdeksikolle tölttäämään. "Nosta aavistuksen käsiä Eemil, niin Rökkvi saa paremmin tukea sen tölttiin. Näääin juuri!"
Ratsukot olivat selvästi aikaisemmasta ratsastuksesta vertyneet ja saatiin jo pidempikestoisempia tölttipätkiä ilman ravirikkoja. Toki ravi- ja passitahtisuutta oli ilmoilla vähän jokaisella, mutta töltin ratsastaminen puhtaaksi ei ollut yhden kurssipäivän tavoite - se vaatii paljon työtä, tietoa ja lukuisia tunteja perstuntumaa tähän askellajiin. Nyt oli pääasia, että peruspiirteet ja vinkkipankki ylipäätään töltin nostoon ja ylläpitämiseen (sekä pieneen tahtivirheiden korjaamiseen) oli avattu.
Aika kului kuin siivillä iloisten issikkaratsukoiden töltätessä kentällä, joten viimeisillä minuuteilla annettiin hevosten vielä ravata kahdeksikolla; jos ei ratsu tuntunut enää ravaavan töltin jälkeen niin kehoitin ratsastajia keventämään omaa istuntaansa ja pidentämään ohjastuntumaa.
Tunnin jälkeen näin pääasiassa tyytyväisiä ja töltistä innostuneita ratsukoita - vai oliko näin?
Kerro miten omasta mielestäsi teillä sujui ja millä mielillä lähdit kurssipäivästä kotiin!
Anki
Ankin kommentit kurssilaisille:
Tuutikki (Kafka & Prettur): Kehittymisen into näkyi Tuutikista ja rauhallinen, eleetön ratsastus näytti ihastuttavalta näin opettajan silmin. Tuutikin kanssa käytiin lähes käsi kädestä läpi Kafkan kanssa ensimmäisellä ratsastuksella missä asennossa Kafkan kanssa käsien kannattaa töltissä olla (Kafka on tottunut aika korkeaan ohjasotteeseen - pitäisi opettaa se siitä pois... Entinen vaellushevonen, katsos) ja kuinka Kafkalla saa parhaiten töltin pysymään yllä. Kafkalla toimii ensisijaisesti puolipidätteet ja nelitahtisen askellajin tahdissa annetut vastakkaiset pohjeavut, jolloin se pysyy parhaiten puhtaassa töltissä. Tuutikki kuunteli tarkkaavaisesti ohjeita ja toimi juuri niin mukaisesti, oikea mallioppilas jota on kiva opettaa! Pretturiin vaihdettaessa opit pääsivät tositoimiin, sillä se oli vähän hitaanpuoleinen eikä antanut mitään ilmatteeksi. Töltti kyllä nousi, mutta se halusi siirtyä käyntiin pienestäkin pidätteestä. Sen kanssa sai kaivaa tarmoa todenteolla esiin!
Emma (Moksu): Emman kanssa huomattiin, että hänen istunta ajoi Moksua turhaan eteen ja siitä syystä Moksu vaihtoi monesti vauhdikkaan töltin jälkeen laukalle. Oikaisin kädelläni Emman istuntaa suoremmaksi, vaikka Emma sanoikin, että hänestä tuntui että istuisi nyt etunojassa. Takakenoisuutta oli siis havaittavissa ja Moksulle oli tärkeää ohjastuntuman tuki, jotta se ei jäänyt täysin tyhjän päälle eteenajavan istunnan kanssa jolloin se näki aina parhaaksi vaihtaa laukalle. Loppua kohden kun Emma muisti suoristaa istuntaansa ja tehdä pidätteitä malttoi Moksukin töltätä jo hyviä pätkiä! (Kannattaa myös tsekata, että satula on sopiva ettei Moksu juokse sen takia alta pois töltistä laukalle! :-) Moksu oli kuitenkin varsin yritteliäs hevonen, joka ei turhia niskotellut. Emmalla ja Moksulla oli hyvä yhdessä tekemisen meininki!
Krista (Helkky): Nuorin kurssilaisemme Krista sanoi omaavansa jo aiempaa kokemusta issikoista (taisi olla omiakin!), mutta oli tullut kertaamaan oppeja ja hakemaan uusia "ahaa"-elämyksiä. No kertaus on opintojen äiti, ja vaikka Kristalla olikin jo alkuun hyvät lähtökohdat ja tuntemus tölttiin, näin Kristassa ja Helkyssä koko ajan kehitystä kurssipäivän loppua kohden. Krista uskalsi vaatia Helkyltä työntekoa, eikä päästänyt sitä helpolla kun Helkky olisi halunnut mieluummin ravata töltin sijasta. Helkky olikin aika tarmokkaalla tuulella ja sitä sai rauhoitella rauhalliseen keskittymiseen. Alkoikohan Kristakin kiihtyä Helkyn tahdissa? Tässä kohtaa näin parhaaksi tehdä Kristan kanssa muutaman hengitysharjoituksen - aina kun tuntui siltä, että menee Helkyn kanssa "yli" niin oli ihan okei pysähtyä ja nollata tilanne ennen uutta yritystä. Oikein mallikelpoiset ravipätkät tuli aina tuntien lopussa ja Krista sai Helkyn rentoutumaan kovan uurastuksen jälkeen ja venyttämään kaulaansa ihan maata hipoen!
Eemil (Rökkvi): Eemil kuiskutti jo ensimmäisen tunnin alussa, että oli lähinnä vahingossa mennyt aina tölttiä. Että miten tölttiin oikeasti siirryttäisiinkään? Rökkvin kanssa annoin neuvoksi nostaa hieman käsiä, tekemään paljon puolipidätteitä ja pitämään sitä vähän vastaan vatsalihaksilla kun alkoi tuntua, että nyt siirryttäisiin isompaan vaihteeseen. Eemil sai ajatustyönä niin sanotusti liukua tölttiin pohje- ja ääniapujen saattelemana. Opastin Eemilille alaselän pyöristyksen, jotta lantio voisi vapaasti soljua töltin tahdissa sillä jo ensimmäiset askeleet siirtymisissä olivat tärkeitä - muuten Rökkvi laittaisi ravivaihteen päälle. Elävä käsi pitäisi kuitenkin pitää, jotta ei jäisi turhaan vetämään sillä silloin hevoselle ei jäisi tilaa liikkua töltissä. Joku joskus sanoi, että issikkaratsastus on yksinkertaista pömpötystä, mutta tässähän se nähdään - issikoiden kanssa on miljoona asiaa huomioitavana eikä yhtä ja ainoaa oikeaa tapaa ole! Kokoaminen oli myös tärkeä osa tölttiin siirtymisessä, joka kannattaa myös sen oman hevosen kanssa muistaa. Rökkvin kanssa myös huomattiin, että liian vapaalla ohjastuntumalla se ei siirtynytkään tölttiin vaan suoraan raviin. Toki nämä otteet voisivat olla Eemilin omalle kilpurille turhan rajut, mutta näin (vähän öh, paatuneille) ratsastuskouluhevosille ne toimivat - oman kanssa sitten hienovaraisemmin.
Puoli kymmenen jälkeen alkoi ripotellen saapua kurssilaisia parkkipaikan kautta tallin puolelle. Kun konkkaronkka oli kasassa ohjasin heidät päätaloon tuvan puolelle, johon olin virittänyt valkokankaalle valmiiksi PowerPoint-esityksen töltin perusteista, ratsastajan asennon ja apujen vaikutuksesta tölttiin. Lätkäkarkkikulho lähti kiertämään kurssilaisten keskuudessa kun nostin esille töltin erityispiirteitä. Tiesivätköhän kurssilaiset etukäteen, että ennen muinoin kaikki hevoset osasivat töltätä? Tämä piirre jalostettiin kuitenkin pois lähes kaikilta hevosroduilta ilmeisesti koska se oli hassun näköistä. Sehän on kuin pikakävelyä! Puhtaimmillaan se on niin tasaista, että töltti ei liikuta ratsastajaansa laisinkaan ylös-alas satulassa. Töltissä saattaa kuitenkin esiintyä tahtivirheitä, tyypillisimpiä tahtivirheitä ovat ravi- ja passitahtisuus. Nelikäyntiset ovat helpommin ravitahtisia ja viisikäyntiset passitahtisia. Näin kauhistuneita katseita kun kerroin, että töltin ratsastukseen tai tölttiin siirtymisessä ei ole yhtä tiettyä kaavaa joka toimisi jokaisella hevosella. Pian he pääsisivät kokemaan sen tosielämässä! Kerroin pitkät pätkät keskivartalon tuen tärkeydestä töltissä, lantion vapaasta liikkumisesta ja ylläpitävistä avuista. Notkoselkäinen ratsastaja ei pysty myötäämään lantiolla vapaasti ja näin jää istumaan liikettä vastaan. Alaselkää tulee hieman pyöristää ja ensikertalaisille voi olla hyvä siirtää painoa hieman taaemmas satulassa.
Kurkkua alkoi jo kuivata tunnin paapatuksen jälkeen ja pienen toiletti- ja juomatauon jälkeen suuntasimme talliin, jossa päivän kurssihevoset jaettiin. Hevoset varustettiin tallissa, mikä tahansa vapaa karsina kävi - kaikki muut hevosethan olivat ulkoilemassa.
"Tietääkö kukaan miten issikan selkään noustaan?"
Hehe, hienosäätö oli se minun juttuni. Issikoiden selkään hypättiin nimittäin hiukka eri tavalla kuin isohevosten. Perinteiseen islantilaiseen tyyliin hevosen selkään piti päästä nopeasti, jopa vauhdista, joten sen sijaan että selkään olisi noustu suoraan sivusta kasvot kohti satulaa, noustiinkin selkään niin että oma takapuoli osoitti hevosen korviin ja siitä reippaasti ylös. Yläkroppa piti heittää siltä sijoiltaan heti hevosen selkärangan toiselle puolelle, ei jäädä jalustimelle seisomaan satulan viereen, ja jalka reippaasti yli satulakaaren. Ohjat pidettiin koko ajan molemmissa käsissä selkään nousun aikana (ei siis vain toisessa kädessä, eikä tukea otettu satulan etu- taikka takakaaresta), siltä varalta että virkeä islantilainen lähtisi jo juoksujalkaa liikenteeseen.
Ensimmäisellä ratsastuksella keskityttiin hyvään valmisteluun tölttiä varten. Hyvä ja puhdas töltti vaatii hyvän pohjatyön, hevosten pitää olla irtonaisia edestä ja takajalkojen aktiivisia. Alkukäynteihin oli pari ratsukkoa lähdössä täysin pitkin ohjin (kova luotto ratsuihin!), joten päätin avata sanaisen arkkuni aiheesta. Minä olin sitä mieltä, että jo selkään nousun jälkeen kun lähdetään eteenpäin tulisi hevosella olla jotkin raamit - pieni ohjastuntuma, jota kohti se lähtee - jotta se ei lähde kuin vene satamasta aavalle merelle. Ohjia ei kannattanut heittää valtoimenaan pitkiksi, vaan ratsua ja sen tunnetilaa oli hyvä tunnustella jo alkukäyntien aikana. Myös säikähtämistilanteissa se olisi paremmin hallittavissa näin.
Haimme käynnissä kolmipisteistuntaa lyhyillä sivuilla keventämällä hieman omaa istuntaa ja pitkillä sivuilla sai istua alas ja antaa hevosten pidentää askelta. "Lantio myötää liikkeessä, käsiä voi siirtää inasen eteen jotta on tilaa venyttää!"
Siirryimme tämän jälkeen kahdelle pääty-ympyrälle, Tuutikki & Kafka ja Krista & Helkky toiseen päähän ja Emma & Moksu sekä Eemil & Rökkvi toiseen päätyyn. Ympyrällä oli tavoitteena ratsastaa kolmella uralla, jotta hevonen oikeasti taipui ympyrällä ja otti ulkojaloillaan pidempää askelta. Ympyrän ratsastus ei ollutkaan niin helppoa kun olisi luullut, näytin jopa itse maasta käsin mallia kuinka kävelin uralla tasa-askelin verrattuna siihen, että ulkojalkani otti pidempää askelta ympyrällä. "Ahaa!" kuului jonkun suusta tässä kohtaa. Ympyrällä tehtävämme oli pienentää ja suurentaa ympyrää avo- ja sulkutaivutuksilla.
Vielä ennen tölttiä laitoin ratsukot väistättämään käynnissä pikillä sivuilla uralta pois ja takaisin uralle. Ja pidin vahtia, että etupää johti väistöä! Ei lipsuta siellä! "Noh, taito se on tuokin, että kulkee sivulle laittamatta yhtään jalkaa ristiin..." naurahdin Moksun yritykselle päästä sieltä mistä aita oli matalin.
Vihdoin oli aika siirtyä tölttiin! Keskivartalon paketti kasaan, aavistus penkissä taaemmas, ohjia vähän lyhyemmäksi ja Kafka - päätä ylemmäs, nyt ei tarvitse noin matalaa muotoa! Reidet kiinni, pohkeet lähellä hevosta! Ajatus tavallaan oli, että ratsastaja ajattelisi että nyt siirrytään käynnistä pikakäyntiin - naps. Jotkut hevoset tarvitsivat enemmän kannustusta siirtymiseen ääniapujen tukemana, mutta kaikki pääsivät tölttiin. Innokkaimmat kävivät ensin ravin puolella, mutta ohjeistin heitä pitämään ohjastuntuman siirtymisen läpi jotta hevonen ei karkaisi raville. Heti tölttisiirtymisen jälkeen ohjastuntumaa piti höllätä sen verran, että hevoselle tulisi tilaa töltätä. Ratsukot näyttivät niin kiireisiltä yrittäessään ylläpitää tölttiä (toiset hevosista olivat tölttivarmempia kuin toiset ja menivät pitkätkin pätkät kuin napista painamalla, mutta sitten oli sellaisia kuin Helkky, joka olisi siirtynyt mieluusti raville aina kun tilaisuus tuli) ja vaikka voltteja oli lupa tehdä, kohdistui kaikki energia töltin fiilistelyyn lähinnä uralla.
Viimeisellä vartilla teimme lyhyen hetken kokoamisia kulmissa ja annoimme sen jälkeen hevosten ravata rennosti eteen-alas ja pidentää askelta. Mutta eihän se ravi enää tullutkaan niin helposti töltin jälkeen! Jotkut sanovat, että ei kaikille issikoille ei sovi ratsastaa samalla kertaa tölttiä ja ravia. No, pidin kuitenkin tärkeänä edes yrittää.
Päästimme ratsastuksen jälkeen Kafkan takaisin ulkoilemaan, muut hevoset jäivät talliin pienelle välipalalle sillä aikaa kun istuuduimme tallin taakse koristeellisille puutarhakalusteille syömään äitini valmistamaa kasvislasagnea. Kyytipojaksi oli ruisleipää ja vettä, ja ei että jälkiruokana ollut korvapuusti teki poikaa kahvin kanssa!
Vatsat turvoksissa kurssilaiset jäivät paistattelemaan syyspäivää puutarhakalusteiden äärelle, jossa he saivat esittää vapaasti kysymyksiä ja pohdiskeltiin sitä, miksi töltin ratsastus on joka hevosella niin erilainen kokemus. Varmasti siihen vaikuttaa hevosen kokemus, neli- tai viisikäyntisyys, jumit, rakenteelliset erot, moni asia. Ja opitut tavat. Jotkut issikat kaipasivat jopa istunnan kevennystä siirtyessä tölttiin, kun toiset taas vaativat tiivistä istuntaa jopa liki takakaarelle töltätäkseen. Tässä paras neuvo oli ratsastaa niin monilla issikoilla kuin vain suinkin pystyi.
Ruokakooma ei ollut hellittänyt vielä toiselle ratsastukselle lähtiessämme. Tai sitten kurssilaiset alkoivat olla väsyneitä minun jorinoihini, voi ei! Tuutikin ratsu oli vaihtunut Kafkasta Pretturiin; hän oli ilmoittanut haluavansa kokeilla useampaa hevosta päivän aikana ja se oli minusta loistava päätös.
Kurssin toisella ratsastuksella pääpaino oli lemppari-issikkatehtävässäni; bussikäännöksissä. Siis missä?
Otettiin nelikulmainen kenttä, eli pienennettiin ratsastusaluetta. Ratsukoita oli kuitenkin vain neljä, joten ahdasta ei olisi siltikään. Käskin ratsukoita tekemään omaan tahtiin pysähdyksiä pelkällä istunnalla ja tarkkailin samalla heidän apujen käyttöä ja kulmien ratsastusta. Rökkvi pysähteli kuin ajatuksesta, kun taas Prettur valui pysähdyksiin kuin tahmea etana. Se ei ollut istunnalle niin herkkä.
Vaihdettiin tehtävänanto niin, että joka toinen kulma tehtiin oikein pyöreänä kulmana ja joka toinen tehtiin bussikäännöksenä, jossa hevosta koottiin ennen kulmaa (vauhtia ei ollut välttämätöntä hidastaa) ja tehtiin käännös kulmassa pelkästään etuosaa siirtämällä. Aivan kuten bussit konsanaan, takaosa ei liiku mihinkään! Tämä oli varsin tehokas tehtävä tölttiä ajatellen, sillä seuraavaksi otettiin tölttiä ensin pääty-ympyröillä ja haettiin oikeaa istuntaa juuri näille hevosille ja oikeita apuja ylläpitämään tölttiä, kunnes siirryttiin kahdeksikolle tölttäämään. "Nosta aavistuksen käsiä Eemil, niin Rökkvi saa paremmin tukea sen tölttiin. Näääin juuri!"
Ratsukot olivat selvästi aikaisemmasta ratsastuksesta vertyneet ja saatiin jo pidempikestoisempia tölttipätkiä ilman ravirikkoja. Toki ravi- ja passitahtisuutta oli ilmoilla vähän jokaisella, mutta töltin ratsastaminen puhtaaksi ei ollut yhden kurssipäivän tavoite - se vaatii paljon työtä, tietoa ja lukuisia tunteja perstuntumaa tähän askellajiin. Nyt oli pääasia, että peruspiirteet ja vinkkipankki ylipäätään töltin nostoon ja ylläpitämiseen (sekä pieneen tahtivirheiden korjaamiseen) oli avattu.
Aika kului kuin siivillä iloisten issikkaratsukoiden töltätessä kentällä, joten viimeisillä minuuteilla annettiin hevosten vielä ravata kahdeksikolla; jos ei ratsu tuntunut enää ravaavan töltin jälkeen niin kehoitin ratsastajia keventämään omaa istuntaansa ja pidentämään ohjastuntumaa.
Tunnin jälkeen näin pääasiassa tyytyväisiä ja töltistä innostuneita ratsukoita - vai oliko näin?
Kerro miten omasta mielestäsi teillä sujui ja millä mielillä lähdit kurssipäivästä kotiin!
Anki
Ankin kommentit kurssilaisille:
Tuutikki (Kafka & Prettur): Kehittymisen into näkyi Tuutikista ja rauhallinen, eleetön ratsastus näytti ihastuttavalta näin opettajan silmin. Tuutikin kanssa käytiin lähes käsi kädestä läpi Kafkan kanssa ensimmäisellä ratsastuksella missä asennossa Kafkan kanssa käsien kannattaa töltissä olla (Kafka on tottunut aika korkeaan ohjasotteeseen - pitäisi opettaa se siitä pois... Entinen vaellushevonen, katsos) ja kuinka Kafkalla saa parhaiten töltin pysymään yllä. Kafkalla toimii ensisijaisesti puolipidätteet ja nelitahtisen askellajin tahdissa annetut vastakkaiset pohjeavut, jolloin se pysyy parhaiten puhtaassa töltissä. Tuutikki kuunteli tarkkaavaisesti ohjeita ja toimi juuri niin mukaisesti, oikea mallioppilas jota on kiva opettaa! Pretturiin vaihdettaessa opit pääsivät tositoimiin, sillä se oli vähän hitaanpuoleinen eikä antanut mitään ilmatteeksi. Töltti kyllä nousi, mutta se halusi siirtyä käyntiin pienestäkin pidätteestä. Sen kanssa sai kaivaa tarmoa todenteolla esiin!
Emma (Moksu): Emman kanssa huomattiin, että hänen istunta ajoi Moksua turhaan eteen ja siitä syystä Moksu vaihtoi monesti vauhdikkaan töltin jälkeen laukalle. Oikaisin kädelläni Emman istuntaa suoremmaksi, vaikka Emma sanoikin, että hänestä tuntui että istuisi nyt etunojassa. Takakenoisuutta oli siis havaittavissa ja Moksulle oli tärkeää ohjastuntuman tuki, jotta se ei jäänyt täysin tyhjän päälle eteenajavan istunnan kanssa jolloin se näki aina parhaaksi vaihtaa laukalle. Loppua kohden kun Emma muisti suoristaa istuntaansa ja tehdä pidätteitä malttoi Moksukin töltätä jo hyviä pätkiä! (Kannattaa myös tsekata, että satula on sopiva ettei Moksu juokse sen takia alta pois töltistä laukalle! :-) Moksu oli kuitenkin varsin yritteliäs hevonen, joka ei turhia niskotellut. Emmalla ja Moksulla oli hyvä yhdessä tekemisen meininki!
Krista (Helkky): Nuorin kurssilaisemme Krista sanoi omaavansa jo aiempaa kokemusta issikoista (taisi olla omiakin!), mutta oli tullut kertaamaan oppeja ja hakemaan uusia "ahaa"-elämyksiä. No kertaus on opintojen äiti, ja vaikka Kristalla olikin jo alkuun hyvät lähtökohdat ja tuntemus tölttiin, näin Kristassa ja Helkyssä koko ajan kehitystä kurssipäivän loppua kohden. Krista uskalsi vaatia Helkyltä työntekoa, eikä päästänyt sitä helpolla kun Helkky olisi halunnut mieluummin ravata töltin sijasta. Helkky olikin aika tarmokkaalla tuulella ja sitä sai rauhoitella rauhalliseen keskittymiseen. Alkoikohan Kristakin kiihtyä Helkyn tahdissa? Tässä kohtaa näin parhaaksi tehdä Kristan kanssa muutaman hengitysharjoituksen - aina kun tuntui siltä, että menee Helkyn kanssa "yli" niin oli ihan okei pysähtyä ja nollata tilanne ennen uutta yritystä. Oikein mallikelpoiset ravipätkät tuli aina tuntien lopussa ja Krista sai Helkyn rentoutumaan kovan uurastuksen jälkeen ja venyttämään kaulaansa ihan maata hipoen!
Eemil (Rökkvi): Eemil kuiskutti jo ensimmäisen tunnin alussa, että oli lähinnä vahingossa mennyt aina tölttiä. Että miten tölttiin oikeasti siirryttäisiinkään? Rökkvin kanssa annoin neuvoksi nostaa hieman käsiä, tekemään paljon puolipidätteitä ja pitämään sitä vähän vastaan vatsalihaksilla kun alkoi tuntua, että nyt siirryttäisiin isompaan vaihteeseen. Eemil sai ajatustyönä niin sanotusti liukua tölttiin pohje- ja ääniapujen saattelemana. Opastin Eemilille alaselän pyöristyksen, jotta lantio voisi vapaasti soljua töltin tahdissa sillä jo ensimmäiset askeleet siirtymisissä olivat tärkeitä - muuten Rökkvi laittaisi ravivaihteen päälle. Elävä käsi pitäisi kuitenkin pitää, jotta ei jäisi turhaan vetämään sillä silloin hevoselle ei jäisi tilaa liikkua töltissä. Joku joskus sanoi, että issikkaratsastus on yksinkertaista pömpötystä, mutta tässähän se nähdään - issikoiden kanssa on miljoona asiaa huomioitavana eikä yhtä ja ainoaa oikeaa tapaa ole! Kokoaminen oli myös tärkeä osa tölttiin siirtymisessä, joka kannattaa myös sen oman hevosen kanssa muistaa. Rökkvin kanssa myös huomattiin, että liian vapaalla ohjastuntumalla se ei siirtynytkään tölttiin vaan suoraan raviin. Toki nämä otteet voisivat olla Eemilin omalle kilpurille turhan rajut, mutta näin (vähän öh, paatuneille) ratsastuskouluhevosille ne toimivat - oman kanssa sitten hienovaraisemmin.
