|
Post by Ninni Heikkinen on Apr 3, 2022 9:52:02 GMT
Ratsastuksenopettajan arkea tallin ulkopuolella
|
|
|
Post by Ninni Heikkinen on Apr 3, 2022 11:02:34 GMT
_________________________
Uudet tuulet torstai 10.03.2022 _________________________
Miten se sanonta meneekään; kun elämä antaa sitruunoita, tee niistä limonadia. Vielä tammikuussa elämässä oli kaikki kohdillaan ja arki rullasi huolettomasti. Oli kiva asunto pääkaupunkiseudulla, työpaikka hevosten parissa, huomaavainen ja rakastava miesystävä ja Islannissa odotteli Suomeen tuloa maailman kaunein islanninhevostamma. Ja sitten, kuin salaman iskusta elämältä mureni pohja. Ja kaiken aloitti tietenkin tämä niin maan perkuleen huomaavainen kaksilahkeinen, joka ei ollutkaan ihan niin huomaavainen kuin olin luullut. Erohan siinä tuli, eikä mikään kaunis sellainen. Ei muutakuin kamat kasaan, kissat kainaloon ja kaverin sohvalle nukkumaan. Pölyn hälvettyä sitä alkoi miettimään omaa elämäänsä tarkemmin. Pienessä ja pirun kalliissa yksiössä tuntui kuin seinät kaatuisivat niskaan. Työ pääkaupunkiseudulla olevassa yksityistallissa alkoi tuntua puulta, kun aamuisin laittelit kymmeniä loimia arvokkaille puoliverisille ja katselit päivät nyrpisteleviä hienostorouvia, kun karsinan eteen oli jäänyt pari heinänkortta. Oliko tämä oikeasti se mitä halusin tehdä? Miten kohta Suomeen tuleva, pieni pörröinen islantilainen sopisi tämmöiseen talliin? Ja niinhän siinä kävi, että ilmoitin työnantajalle ottavani loparit, pakkasin taas kaikki tavarat ja kissat Volvoon ja ajelin nilkka suorana, yhden pysähdyksen taktiikalla aina Ouluun asti. Siellä vanhempien nurkissa oli hyvä miettiä mitä elämältään haluaa. Kuukauden ajan ehdin pyöriskellä epätoivossa, tehden keikkaa lomittajana, kunnes facebookissa eteeni pamahti päivitys: Ja siinä se oli! Voisiko olla täydellisempää työt?! Selvästi moni muukin oli paikasta kiinnostunut, joten tempaisin samantien puhelimen käteeni, etsin käsiini ilmoituksen laatineen naisen puhelinnumeron ja soitin. ”Anki Frykberg” kuului iloinen naisääni. ”Ninni Heikkinen täällä terve. Huomasin facebookissa että etsitte ratsastuksenopettajaa, ja olisin tästä paikasta erittäin kiinnostunut!”
15 minuuttia myöhemmin lopetin puhelun hieman tärisevin käsin ja innosta soikeana. Olimme sopineet, että menisin käymään paikan päällä jo heti tulevana viikonloppuna. Paikka oli kuulostanut juuri niin hyvältä kuin ilmoitus oli antanut odottaa, joten jäin odottamaan viikonloppua vähintäänkin innostuneena.
|
|